Nyt loppui pelleily!

En enää kestä, kun housut kiristää, vatsa huutaa alla hoosiannaa enkä kerkee juomaan edes kunnolla.

Pienennän liha-annokset siis puolella ja vastaavasti kasvikset lisään. 

Rasvalla en aio lotrata silti. 

Suolan jo lisäsinkin. 

Odotan mielenkiinnolla mitä V. A sanoo noista kehokuureista...

Kuulostaa mulle hömpältä. 

Aion varmaan myös lopettaa taas optisetin kestotilauksen.

Rahaa tarvitaan muuhunkin ja makuun alan kyllästyä.

Nyt on alettava todella laihduttamaan.

Eikä pelleillä enää. Mä en siis kestä.

Hermot meni jo. Jatkuu alku-tyyliin...

Monesko päivä lie

Tää nyt jatkuu vaan. Jotenkin valkku sai mut motivoitua jatkamaan vaikka paino ei tipukaan mihinkään. Mietin illalla et no mä koetan jatkaa vaikken mä tästä mitään näytä kostuvan.
Motivaatio on todellakin nollissa kun mitään ei vaan tapahdu.
En oikein usko että mitään ihmeellistä tulee edes tapahtumaan tämän avulla.
Harmittaa vaan kovasti.

Joku Slanka olis jo auttanut tähän housun puristamisongelmaan mutta ei tää mitään auta.
Peukut alas siis. En tiiä onko tuohonkaan nyt oikeasti mitään tieteellistä näyttöä että insuliinireseptorit putsaantuu suolasta ja sokerista 28 päivässä, en tiiä.
Mistään tällaisesta en oo kyllä kuullut ennen.
Itsekin oon terveysalan ihmisiä, niin tämmöiset jutut ovat ennenkuulumattomia missään muualla kuin tässä jutussa, konseptissa.
Miettikääs sitä. Mä oon skeptinen. Tämän kuulemma pitäis tehostaa aineenvaihduntaa.
Ei oo ainakaan paino pudonnut.
En tiiä. En todellakaan.
Tarttis lisää faktoja silti, mulla nytkin puristaa pöksyt vyötäröä niin että huh.
Ei kiva. :(

Tahtoo tehdä jotain muuta. Ehkä mä teenkin sitten. Mä haluun vyötärön pienemmäksi enkä hukata aikaa ties mihin lässytyksiin. Turhaan dieettiiin jos ei mitään tapahdu. Mikään ei ole muuttunut todellakaan. Jopa painareiden dieetillä paino putosi vuorenvarmasti.

Saas nähdä mitä lääkäri tuumaa näihin juttuihin. Itse en kyllä usko optimoinnin enempää auttavan kun ei kehokuurikaan auta. Kaapissa on Slanka-jauheet valmiina. Lisääkin vois tilata.
Suurin osa noista on keittoja...
Tahdon jonkun tehopudotuksen aloittaa. Mä en tykkää. Blah!

2 viikkoa alkaa olla täynnä

Joo näin sitä mennään tässä asti jo taas. Motivaatio rakoilee, kutistuminen on minimaalista, lähes olematonta. Housut kiristää edelleen ja takkikin vähän myös vielä.
Oon valkulta kysellyt, hän ehdotti rasvan osuuden vähentämistä vähän.
Näin  tässä saattaa käydä kuin ekallakin kuurilla että tasan lähtee nesteet kiitämään ja hiilarivarastot tyhjenee. No, eihän tää kuulemma olekaan laihis.
Monet hehkuttaa pudotuksiaan mutta mä en pääse tuohon kiinni laisinkaan.
Taitaa tosiaankin jäädä viimeiseksi kehokuuriksi jos tämä ei sen enempää tee.
Ihan turhaa touhua, tuntuu siltä tällä hetkellä.

Lähdinpä kyselemään kilpirauhasryhmässä facebookissa tuosta onko kellään mielialaan ollut vaikutusta sairaudella sekä ruokavaliolla. No sain sitten artikkelin joka avasi paljon asiaa mulle.
Kilpirauhasella on todella paljon vaikutusta luonteeseen ja käytökseen, mitä en ole aiemmin kuullut.
Mielialaan ja mielenterveyteenkin.
Arka asia tuo mielenterveys, itselleni samalla tavalla kuin kenelle tahansa, ei siitä tunnuta haluavan puhua juurikaan. Vaietaan herkästi, jos siitä pitäisi puhua.
Mutta itse tajusin että mähän käyttäydyn juuri noin kuin kilpirauhaspotilaan ongelmiksi kuvattiin.
Heräsin siinä paikassa tajuamaan miten kauan olenkaan tuosta ongelmasta kärsinyt.
Ja miten paljon se on elämääni vaikuttanut.

En nyt oikeastaan osannut mitenkään muuten reagoida asiaan kuin alkamalla toimimaan, etsin sen lääkärin ja varaan ajan sille, menen vastaanotolle ja kerron asiani. Pakko se on myöntää että kärsin itse tilanteestani. Jatkuva apeus siviilielämässäni, sen pystyy töissä unohtamaan ja jättämään taka-alalle vielä.
Mutta vapaa-ajalla kun aikaa on, sitä jää märehtimään ja murehtimaan helpommin.
Useimmiten ei jaksa mitään, on laiska jollain tavalla.

Mutta tästä kerkee myöhemminkin, jatkellaan sitten.
Näyttää ettei painoa pudota tää kehokuuri, ei mikään ihme kun lihaa ahmitaan sellaisia määriä...
Huomenna on valkoinen päivä ja sekin menee sit...miten menee.
Mietin välillä et miks mä tätä ylipäänsä teen. Enkä tiiä. Tahdoin uskoa jälleen että puhdistuu elimistö.
Sehän se tässä on se pääasia.
Sitten mä alan laihduttamaan sen jälkeen...

Loppuviikkoa toisella viikolla

Mitä ihmettä, joko tässä on parisen viikkoa näillä kohta menty? Vihreä viikko no. 1 kohta takana! Kohta ollaan voiton puolella!
Että silleen! Eilen oli valkoinen päivä ja sunnuntaina on kans sitten. Nyt on pari vihreetä.

Mitäs muuta, ei paino ole sen enempää pudonnut vaikka ohjeita yritän noudattaa. Alkupainoa en tiedä mutta arvaan olleen 90 kg. Sen verran vaatteet puristi. Nyt on vähän ehkä hellittänyt se puristus.
Todennäköisesti painoni ei tälläkään kuurilla paljoa putoa kuten ei elokuussakaan tehnyt.

Veden juonti on osoittautunut vaikeaksi ja haasteelliseksi toteuttaa.
Sitä pitäis sitruunan kanssa juoda mutta mä en kyl joka pulloon sitä sitruunaa purista.
Töissä en kerkeä sitä 600 ml pulloa imemään tyhjäksi sen paremmin kuin 750 ml:n.

Treenit on olleet taas tauolla 2 viikkoa, yritän huomenna vielä rykäistä salille kun tänään venähti ja suunnitelmat meni miten meni.

Pähkäilemään oon alkanut tosissani kilpirauhasen vajaatoimintaani. Aion nyt sen suhteen kuitenkin lähteä asiaan perehtyneemmälle lääkärille. Huolettaa vain se, että saanko oikeaa hoitoa, jo useamman vuoden ajan tätä oon pähkäillyt.
Varasin ajan yksityiselle lääkärille ja katsotaan, mitä hän päättelee mun tilanteeseeni.

Mulla on ajoittaista mielialan laskua ollut yli 20 vuotta, ensimmäiset havaitsin jo 16-vuotiaana mutta en osannut yhdistää tuntemuksiani mihinkään. Myös paino alkoi kertymään herkästi niihin aikoihin pikkuhiljaa kivuten lopulta 80 kiloon. Painoin siihen asti 65 kg korkeimmillaan.
En usko että mun ruokavaliokaan radikaalisti siinä vaiheessa muuttui. Kotona asuin kuitenkin 21-vuotiaaksi saakka.
Siitä alkoi painonvartijoissa käyminen kun 19 vuotiaaksi tulin.
En tiedä söinkö normaalia enempää kuin aiemmin mutta paino alkoi herkästi kerääntyä. Siitä lähtien olen jojoillut painon kanssa sitten ylös alas. Tuntuu että mulla ei ole paino kauaa pysynyt niissä mihin oon päässyt kun jo sitten alkoi nousta jälleen.
Ruokapäiväkirjoja en ole pitänyt kuin laiduttaessani jonkun aikaa.

Saas nähdä nyt, mitä se lääkäri tuumii näihin extreme-ruokavalioihin. Itsekin epäilen toki kyllä välillä miten tutkittua ja terveellistä tämä on, koska siitä ei ole tietoa yleisessä jaossa.
Se on vielä salatumpaa kuin Fitlinen ravintolisien ainesosaluettelot.
Ennenkuin kukaan tästä alkaa oikeustoimia mulle sitten uhkailemaan, mielipiteen vapaus on olemassa. Kyseenalaistaminen ei ole rikos. Itse kaipaisin enemmän tietoa ko. konseptista.
Okei, mä puhdistan tällä kroppani ja lähden optimointiin, mutta jos lääkäri tyrmää sen, mä lopetan tietysti ja noudatan sen jälkeen hänen ohjeitaan jatkossa.

Mitä oon lukenut noista kilpparin hoidoista, haluan vielä toivoa itselleni ettei mun tartte olla jatkossa enää sairauteni uhri, jos oikeanlainen hoito löytyy T4-hormonihoidon tilalle. En ole todellakaan tajunnut tätä asiaa, että mulla ei ehkä ko. hoito olekaan optimaalinen.

En ala kertomaan lääkärin nimeä, vaikka hän onkin hyvin arvostettu ko. sairauden hoidossa oikea asiantuntija. Nyt on mun kaivettava itse oma sairaushistoriani esille ja tuotava esille mistä alkaen havaitsin itse ettei lääkitys ole ollut mulle riittävä. Nyt mä näen ja uskonkin sen.
Tajusin vihdoin. Maksan ja otan vaikka velkaakin, että tämä nyt hoidetaan kuntoon.
Oma tyte-lääkärini tasan osaa seurata kahta labrakoetta. Siinä kaikki.
Sillä tapaa. Mutta mä jatkan tämän kehokuurin loppuun asti mikäli ei tuu mitään ongelmia mulle.
Odottelen kun pääsen asiantuntijalle kohta. Ei enää kauan. Mä tartten niin tätä. 

Vihreä viikko alkoi

Aika menee tosi äkkiä vaikka onkin näin askeettisella kuurilla kuin kehokuuri cellReset.
Välillä mietin onko järkee vai ei tämmöisellä, mutta sen verran toi kertynyt herkkuvuori ahdisti että seison vaikka kuukauden päälläni että saan sen pois.
Herkkuja on ollut tarjolla välillä, mutta en ole välittänyt niistä.
On pullaa ja kermakakkua ollut, mutta vähät niistä.
Pahempi ansa on suklaaherkut. Niistä näen jopa untakin.

Tämän kuurin kesto on 28 päivää, siitä tuo numero. Ja se osuu isänpäivälle, saas näkee oonko silloin duunissa vai vapaalla, miten lie. Haastava päivä tulee olemaan jos isän herkkupöydän äärelle pääsen.
Sanon vain heille että sorry, mä syön nämä vasta huomenna. :D
Pidän luultavasti viimeisen päivän ehkä valkoisena ja heti optimoinnin alkupäivän punaisena ;).

Mulla on pakkasessa yks pizzaburgeri valmiina, marjoja...olisko sitä pizzaakin joka jäi viimekerralla kokonaan syömättä tai ne jämät.
Ostinpa sinne lisääkin, mm. Classic suklaa-karamellijäätelön ja pizzaburgeria laatikon. Siellä ne sit odottaa mun herkkupäivääni 9.11. :)

Mutta, laskeskelen pikku hiljaa jos päiviä, koska tämä loppuu. Oikeasti välillä. Paino tuskin putoaa enempää, tuntuu tässä kohtaa siltä.
Vettä en tahdo saada kahta litraa kiskottua päivässä.

Ajattelin kuitenkin tempaista ja lähteä salilla jo ehkä huomenna. Tänään torstaina oli se pakollinen valkoinen päivä joten en mennyt minnekään, edes pilatekseen.
Huomaa, että paikat alkaa jumittaa aina heti tietokoneelle päästyäni.
Pitäis vältellä kotioloissa koneen avaamista, asentokin on epäergonominen tässä.

Haaveissa on vetää dieettiä tässä kunnes se maaginen 70-75 kg näkyy puntarissa.
Tässä on 10 kg siihen toiseen matkaa. En tiedä, onnistuuko se optimoinnissa mutta parhaani yritän.
Ehkä se paino olisi kutakuinkin realistinen 75 Kg:ssa, mutta voin mä silti sinne likemmäs 70 kg silti koettaa päästä. Missiä musta ei saa joten 65 kg on teini-ikäni paino enkä sinne varmaan pääse sairastumatta vakavasti ensin.
Ollaanpa siis realistisia. Todella hoikka musta tulis jos siihen teini-iän painooni pääsisin.
Suorastaan laiheliini.

Sit toinen juttu, tulipa todettua, jostain jopa luinkin tästä, sokeri on huono mielialalle jos on taipuvainen masennukseen. Pitäisi siis todella päästä siitä mussuttamisesta eroon.
En tiedä, siihen pitäisi riittää tahdon voima, nähtäväksi jää kuinka asian organisoin. Mutta myönnän lopulta että 15-16 vuotiaasta ainakin on ollut selittämättömiä mielialan laskuja, syyttä suotta tulee masis olo. Näitä en kaipaa. Siksi haluaisin ruokavalion kuntoon enkä palata siihen entiseen tapaan.
Olen niin tottunut ruisleipään lapsena että aina joskus koen et sitä on saatava.

Mutta päivä kerrallaan, luen myös sit sitä kirjaa "Eroon sokerista lopullisesti."