Mitä ihmettä, joko tässä on parisen viikkoa näillä kohta menty? Vihreä viikko no. 1 kohta takana! Kohta ollaan voiton puolella!
Että silleen! Eilen oli valkoinen päivä ja sunnuntaina on kans sitten. Nyt on pari vihreetä.
Mitäs muuta, ei paino ole sen enempää pudonnut vaikka ohjeita yritän noudattaa. Alkupainoa en tiedä mutta arvaan olleen 90 kg. Sen verran vaatteet puristi. Nyt on vähän ehkä hellittänyt se puristus.
Todennäköisesti painoni ei tälläkään kuurilla paljoa putoa kuten ei elokuussakaan tehnyt.
Veden juonti on osoittautunut vaikeaksi ja haasteelliseksi toteuttaa.
Sitä pitäis sitruunan kanssa juoda mutta mä en kyl joka pulloon sitä sitruunaa purista.
Töissä en kerkeä sitä 600 ml pulloa imemään tyhjäksi sen paremmin kuin 750 ml:n.
Treenit on olleet taas tauolla 2 viikkoa, yritän huomenna vielä rykäistä salille kun tänään venähti ja suunnitelmat meni miten meni.
Pähkäilemään oon alkanut tosissani kilpirauhasen vajaatoimintaani. Aion nyt sen suhteen kuitenkin lähteä asiaan perehtyneemmälle lääkärille. Huolettaa vain se, että saanko oikeaa hoitoa, jo useamman vuoden ajan tätä oon pähkäillyt.
Varasin ajan yksityiselle lääkärille ja katsotaan, mitä hän päättelee mun tilanteeseeni.
Mulla on ajoittaista mielialan laskua ollut yli 20 vuotta, ensimmäiset havaitsin jo 16-vuotiaana mutta en osannut yhdistää tuntemuksiani mihinkään. Myös paino alkoi kertymään herkästi niihin aikoihin pikkuhiljaa kivuten lopulta 80 kiloon. Painoin siihen asti 65 kg korkeimmillaan.
En usko että mun ruokavaliokaan radikaalisti siinä vaiheessa muuttui. Kotona asuin kuitenkin 21-vuotiaaksi saakka.
Siitä alkoi painonvartijoissa käyminen kun 19 vuotiaaksi tulin.
En tiedä söinkö normaalia enempää kuin aiemmin mutta paino alkoi herkästi kerääntyä. Siitä lähtien olen jojoillut painon kanssa sitten ylös alas. Tuntuu että mulla ei ole paino kauaa pysynyt niissä mihin oon päässyt kun jo sitten alkoi nousta jälleen.
Ruokapäiväkirjoja en ole pitänyt kuin laiduttaessani jonkun aikaa.
Saas nähdä nyt, mitä se lääkäri tuumii näihin extreme-ruokavalioihin. Itsekin epäilen toki kyllä välillä miten tutkittua ja terveellistä tämä on, koska siitä ei ole tietoa yleisessä jaossa.
Se on vielä salatumpaa kuin Fitlinen ravintolisien ainesosaluettelot.
Ennenkuin kukaan tästä alkaa oikeustoimia mulle sitten uhkailemaan, mielipiteen vapaus on olemassa. Kyseenalaistaminen ei ole rikos. Itse kaipaisin enemmän tietoa ko. konseptista.
Okei, mä puhdistan tällä kroppani ja lähden optimointiin, mutta jos lääkäri tyrmää sen, mä lopetan tietysti ja noudatan sen jälkeen hänen ohjeitaan jatkossa.
Mitä oon lukenut noista kilpparin hoidoista, haluan vielä toivoa itselleni ettei mun tartte olla jatkossa enää sairauteni uhri, jos oikeanlainen hoito löytyy T4-hormonihoidon tilalle. En ole todellakaan tajunnut tätä asiaa, että mulla ei ehkä ko. hoito olekaan optimaalinen.
En ala kertomaan lääkärin nimeä, vaikka hän onkin hyvin arvostettu ko. sairauden hoidossa oikea asiantuntija. Nyt on mun kaivettava itse oma sairaushistoriani esille ja tuotava esille mistä alkaen havaitsin itse ettei lääkitys ole ollut mulle riittävä. Nyt mä näen ja uskonkin sen.
Tajusin vihdoin. Maksan ja otan vaikka velkaakin, että tämä nyt hoidetaan kuntoon.
Oma tyte-lääkärini tasan osaa seurata kahta labrakoetta. Siinä kaikki.
Sillä tapaa. Mutta mä jatkan tämän kehokuurin loppuun asti mikäli ei tuu mitään ongelmia mulle.
Odottelen kun pääsen asiantuntijalle kohta. Ei enää kauan. Mä tartten niin tätä.
Että silleen! Eilen oli valkoinen päivä ja sunnuntaina on kans sitten. Nyt on pari vihreetä.
Mitäs muuta, ei paino ole sen enempää pudonnut vaikka ohjeita yritän noudattaa. Alkupainoa en tiedä mutta arvaan olleen 90 kg. Sen verran vaatteet puristi. Nyt on vähän ehkä hellittänyt se puristus.
Todennäköisesti painoni ei tälläkään kuurilla paljoa putoa kuten ei elokuussakaan tehnyt.
Veden juonti on osoittautunut vaikeaksi ja haasteelliseksi toteuttaa.
Sitä pitäis sitruunan kanssa juoda mutta mä en kyl joka pulloon sitä sitruunaa purista.
Töissä en kerkeä sitä 600 ml pulloa imemään tyhjäksi sen paremmin kuin 750 ml:n.
Treenit on olleet taas tauolla 2 viikkoa, yritän huomenna vielä rykäistä salille kun tänään venähti ja suunnitelmat meni miten meni.
Pähkäilemään oon alkanut tosissani kilpirauhasen vajaatoimintaani. Aion nyt sen suhteen kuitenkin lähteä asiaan perehtyneemmälle lääkärille. Huolettaa vain se, että saanko oikeaa hoitoa, jo useamman vuoden ajan tätä oon pähkäillyt.
Varasin ajan yksityiselle lääkärille ja katsotaan, mitä hän päättelee mun tilanteeseeni.
Mulla on ajoittaista mielialan laskua ollut yli 20 vuotta, ensimmäiset havaitsin jo 16-vuotiaana mutta en osannut yhdistää tuntemuksiani mihinkään. Myös paino alkoi kertymään herkästi niihin aikoihin pikkuhiljaa kivuten lopulta 80 kiloon. Painoin siihen asti 65 kg korkeimmillaan.
En usko että mun ruokavaliokaan radikaalisti siinä vaiheessa muuttui. Kotona asuin kuitenkin 21-vuotiaaksi saakka.
Siitä alkoi painonvartijoissa käyminen kun 19 vuotiaaksi tulin.
En tiedä söinkö normaalia enempää kuin aiemmin mutta paino alkoi herkästi kerääntyä. Siitä lähtien olen jojoillut painon kanssa sitten ylös alas. Tuntuu että mulla ei ole paino kauaa pysynyt niissä mihin oon päässyt kun jo sitten alkoi nousta jälleen.
Ruokapäiväkirjoja en ole pitänyt kuin laiduttaessani jonkun aikaa.
Saas nähdä nyt, mitä se lääkäri tuumii näihin extreme-ruokavalioihin. Itsekin epäilen toki kyllä välillä miten tutkittua ja terveellistä tämä on, koska siitä ei ole tietoa yleisessä jaossa.
Se on vielä salatumpaa kuin Fitlinen ravintolisien ainesosaluettelot.
Ennenkuin kukaan tästä alkaa oikeustoimia mulle sitten uhkailemaan, mielipiteen vapaus on olemassa. Kyseenalaistaminen ei ole rikos. Itse kaipaisin enemmän tietoa ko. konseptista.
Okei, mä puhdistan tällä kroppani ja lähden optimointiin, mutta jos lääkäri tyrmää sen, mä lopetan tietysti ja noudatan sen jälkeen hänen ohjeitaan jatkossa.
Mitä oon lukenut noista kilpparin hoidoista, haluan vielä toivoa itselleni ettei mun tartte olla jatkossa enää sairauteni uhri, jos oikeanlainen hoito löytyy T4-hormonihoidon tilalle. En ole todellakaan tajunnut tätä asiaa, että mulla ei ehkä ko. hoito olekaan optimaalinen.
En ala kertomaan lääkärin nimeä, vaikka hän onkin hyvin arvostettu ko. sairauden hoidossa oikea asiantuntija. Nyt on mun kaivettava itse oma sairaushistoriani esille ja tuotava esille mistä alkaen havaitsin itse ettei lääkitys ole ollut mulle riittävä. Nyt mä näen ja uskonkin sen.
Tajusin vihdoin. Maksan ja otan vaikka velkaakin, että tämä nyt hoidetaan kuntoon.
Oma tyte-lääkärini tasan osaa seurata kahta labrakoetta. Siinä kaikki.
Sillä tapaa. Mutta mä jatkan tämän kehokuurin loppuun asti mikäli ei tuu mitään ongelmia mulle.
Odottelen kun pääsen asiantuntijalle kohta. Ei enää kauan. Mä tartten niin tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti