En taas hetkeen ole inspiroitunut kirjoittelemaan mutta nyt sit kirjoittelen.
Laihtunut en ainakaan ole, valitettavasti.
Hyvät ja herkut maistuu kuin aiemminkin.
Välillä letut houkuttelee ja jäätelö (maidoton, ihan jees laatua), marjat...gluteeniton mutakakku...
Joo, ei mun aina tarvitse noudattaa mielihalujani mutta minkäs teet?
Haastan itseni noin viikon olemaan herkuitta.
Noudatan maidotonta ja gluteenitonta edelleenkin.
Vettä pitäis saada edes 2 litraa kurkusta alas.
Olen miettinyt myös VLCD-vaihtoehtoa, se olisi kyllä tehokas mutta hurja rasitus elimistölle ja omiaan sekoittamaan aineenvaihdunnan.
Lisäksi se synnyttää suuremmat himot syödä ja popsia etenkin makeata.
Kyllä se toimi mulla silti, olin tyytyväinen tuloksiin peräti.
Nyt kun mä treenaan, on haasteellista pitää ruokavaliosta kiinni.
Hiilariöverit välillä tulee vedettyä.
Pääpaino on edelleen Alkumainen, mutta koetan kehittää siitä itseni näköistä koska hiilaritkin ovat välttämättömiä. Puhdasta ja käsittelemätöntä (lue: prosessoimatonta) on vaikea usein valmistaa, ruoanlaitto kestää kauemmin. Tuoretta kun haluaa, sitä joka päivä valmistetaan.
Kun tämä ns. semipaleo ei ole aina helpoimmasta päästä, toisinaan väsyn enkä jaksa edes hehkuttaa ryhmässä siitä.
Välillä koen nipotouhuksi kun pitää vältellä sitä ja tätä, toisena hetkenä taas mukisematta valikoin puhtaamman ja prosessoimattoman vaihtoehdon.
Elämän ei toki tarkoitus pyöriä jonkun saaterin ruokavalion ympärillä vaan välillä mä katson läpi sormienkin mitä syön.
Kunhan en joka päivä löysäile.
kuntosalista puolestaan on tullut intohimoni, se on enemmän kuin jotkut jumpat ever.
Koen että kroppa on timmimpi kuin ennen 2 vuotta sitten mutta kyllä mä haluan taas tuota läskiä pois. En osaa nyt sanoa mikä kehonkoostumus on mutta selvää on että lihasta on enemmän kuin löysää läskiä.
En enää tiedä mikä voittaisi treenauksen. Mikä voisi lääkitä kroppaa paremmin kuin kunnon kuntosalitreeni.
Mulle on heikoin kohta pystypunnerrus, se tahtoo jumittaa koko niskan. Nyt sitten tempaukset tein tangolla ensiksi pelkiltään se 20 kg ja sit lisäsin 5 kg. Lopuksi mä venytin niskani yksinkertaisesti roikkumalla puolapuilta hetken. Sen oikein huomasi että se venytys oli riittävä, ei jumiutunut nyt niska.
Mietin kun mulla on kaveri jolla on niskassa ongelmat, voi kun osaisin ja taito riittäisi neuvoa hyvät avut niskahartiaseudulle. Itselläni juuri tuo roikkuminen ja soutu ovat parhaimpia avaamaan paikat. Jospa ei tarttis hetkeen mennä omt:hen. Koin etteivät ne osaa auttaa mua sen enempää, en tiiä olisiko osteopaatilla parempia neuvoja ja konsteja. Jäsenkorjaajilla samoin on eri konstit kuin omt:ssa, luulen.
Luen lihastohtorin blogia toisinaan, suosittelen.
