Treeni oli varsinainen treeni! Hiki ei lakannut virtaamasta kun alkuun pääsin vain.
Löysin kuin löysinkin nyt telineen johon voi sen 20 kg tangon laittaa jotta saan tehtyä lumberjack-kyykkyjä. Ja mä lätkäisin suoraan 15 kg painon siihen ja voin sanoa että kyllä tuntui! Vedät sitä kyykkyä about 12-15 x sellaisilla painoilla niin jo on ihme jos ei hiki virtaa.
Seuraavana bulgarialainen askelkyykky jota en ole kovin paljoa tehnyt tähän mennessä.
En enää muistanut, miten pitkälle astua, kun yli 1 kk sitten fyssari neuvoi sen mulle.
Pikkuhiljaa palautui mieleen kyllä. 6 kg painot per käsi tuntui hyvin riittävän ja liike on raskaampi kuin normi askelkyykky. Hiki kyllä virtaa! Niitä sitten about 12-15 x.
Sit oli tietty jalkaprässi ja painoa pistin 40 kg, joka voi olla jonkun näkökulmasta vähän, tavoite on tietenkin sitä lisätä mutta noi pari ekaa liikettä vei nyt energiaa niin en lähtenyt tähtäämään suurempiin.
Tämän jälkeen polven koukistuksia, jotka noissa HUR-laitteissa ei oikein silleen toimi kivasti, mieluummin tekisin sen maaten perinteisemmällä laitteella.
Taljassa vois sen soveltaen tehdä kyllä.
Tuota rataa siis ja lopuks selän ojennukset penkissä. Kyllä hiki virtasi ja tunsi treenanneensa!
Haasteet sen kun kasvaa, yes!
Lopuksi harjoittelin mustalla kuminauhalla taas leuanvetoa ja kappas vain, kuinka yhtäkkiä sainkin vedettyä kunnon leuat! Nyt ei tosin ollut käsitreenejä niin ei varastaneet sit jaksamista ja voimaa.
Kyllähän kumilenksulla oli asian kanssa tekemistä, mutta en mielestäni ponnistanut edes vauhtia vaan lähdin suorilta käsiltä vain vetämään niitä. :D
Pari meni tyylipuhtaasti, muuten sit ei enää jaksanut niin ylös vetää. Kyllä tästä nyt jotain tulee, aion jatkaa harjoittelua! Sitten 5, siitä aina kymppiin ja ehkä 15 kertaa jonain päivänä.
Hyvä mä! Hienoo nähdä ettei tää likka oo ihan heikko läskipulla, jaksaa vetää ruhonsakin käsivoimineen ylös, jei! Kyl tässä on treenattukin ja nyt tää maailma vasta alkaakin oikein avautumaan ja vetämään puoleensa, kun on jo jotain pohjakuntoa.
Pitää alkaa myös aerobista kuntoakin kohottamaan enemmän.
Nautin loppukädessä, vaikka tuskaillen nostelenkin. Nautin tunteesta, kun se voima taas lähtee jostain ja nousee paino käsissä. Siitä edistymisestä.
Aion alkaa käydä myös cx worxissa, kerran tai pari viikos miten kerkee milloinkin.
Koetan kotona vatsoja muistaa kans, lankkua joka päivä, koppiksia (dead bug, kuollut ötökkä :D)...siin ei kauan mene.
Ehkäpä jossain vaihees sais kokeiltua kiipeilyäkin, toivottavasti...
Niin ja nyt kun kehokuurailen, niin lähtis noi perhanan talvikaamoskilot pois.
Ja lomakilot samoin.
Tahon olla timmi mimmi nelikymppisenä, en löysä lyllerö joka ei saa aikaan mitään kroppansa suhteen. En haluu olla kuin ne potilaat, jotka ovat nuorena (periaatteessa) antaneet periksi eivätkä tehneet kuntonsa eteen paljon mitään. En halua päätyä pyörätuoliin saati sänkypotilaaksi ainakaan omasta syystäni, etten tehnyt itseni eteen mitään. Toinen juttu on jos sairaus iskee, sille ei minkään sit voi. Haluan olla teräkunnossa koska työ todellakin vaatii sitäkin.
Olen muuten huomannut itsessäni yllättäen uuden piirteen. Mä kun ennen menin paniikkiin äkkitilanteissa, tätä nykyä mä vain mietin mitä tarttee tehdä ensimmäiseksi ja kylmäpäisesti vain toimin. Siitä heräsi halu hakeutua akuutimman työn pariin.
Kattoo nyt. Muistihoitajaksi oli tarkoitus opiskella mutta yhtäkkiä mielenkiinto on sukeltanut jonnekin pohjamutiin ja mietiskelen olisko mahdollista keskeyttää, kun joudun nimittäin maksamaan 400€ siitä ihan itse.
Miten sitä voikaan mielenkiinto muuttua yhtäkkiä.
Haen myös sh-koulutukseen kun aikuispuolelle on haku seuraavaksi taas tulollaan.
En mä tiiä, jotain erilaista tässä tarttis tehdä ja yllätyin että tällainen muutos voi tapahtua minussa kuin täysi käännös.
Mä osaan sulkea nykyisin pelon ja paniikin pois toiminnan tieltä, ihme juttu.
Toimin miettien loogisesti, mitä pitää tehdä missäkin järjestyksessä.
Sen vuoksi ensihoito rupesi kiinnostamaan taas. Ehkäpä jonkunlaiseen ensihoitoon voinen vielä hakeutua opiskelemaan, katsotaan miten tässä käy.
Miten sitä voikaan muuttua ihminen...
Löysin kuin löysinkin nyt telineen johon voi sen 20 kg tangon laittaa jotta saan tehtyä lumberjack-kyykkyjä. Ja mä lätkäisin suoraan 15 kg painon siihen ja voin sanoa että kyllä tuntui! Vedät sitä kyykkyä about 12-15 x sellaisilla painoilla niin jo on ihme jos ei hiki virtaa.
Seuraavana bulgarialainen askelkyykky jota en ole kovin paljoa tehnyt tähän mennessä.
En enää muistanut, miten pitkälle astua, kun yli 1 kk sitten fyssari neuvoi sen mulle.
Pikkuhiljaa palautui mieleen kyllä. 6 kg painot per käsi tuntui hyvin riittävän ja liike on raskaampi kuin normi askelkyykky. Hiki kyllä virtaa! Niitä sitten about 12-15 x.
Sit oli tietty jalkaprässi ja painoa pistin 40 kg, joka voi olla jonkun näkökulmasta vähän, tavoite on tietenkin sitä lisätä mutta noi pari ekaa liikettä vei nyt energiaa niin en lähtenyt tähtäämään suurempiin.
Tämän jälkeen polven koukistuksia, jotka noissa HUR-laitteissa ei oikein silleen toimi kivasti, mieluummin tekisin sen maaten perinteisemmällä laitteella.
Taljassa vois sen soveltaen tehdä kyllä.
Tuota rataa siis ja lopuks selän ojennukset penkissä. Kyllä hiki virtasi ja tunsi treenanneensa!
Haasteet sen kun kasvaa, yes!
Lopuksi harjoittelin mustalla kuminauhalla taas leuanvetoa ja kappas vain, kuinka yhtäkkiä sainkin vedettyä kunnon leuat! Nyt ei tosin ollut käsitreenejä niin ei varastaneet sit jaksamista ja voimaa.
Kyllähän kumilenksulla oli asian kanssa tekemistä, mutta en mielestäni ponnistanut edes vauhtia vaan lähdin suorilta käsiltä vain vetämään niitä. :D
Pari meni tyylipuhtaasti, muuten sit ei enää jaksanut niin ylös vetää. Kyllä tästä nyt jotain tulee, aion jatkaa harjoittelua! Sitten 5, siitä aina kymppiin ja ehkä 15 kertaa jonain päivänä.
Hyvä mä! Hienoo nähdä ettei tää likka oo ihan heikko läskipulla, jaksaa vetää ruhonsakin käsivoimineen ylös, jei! Kyl tässä on treenattukin ja nyt tää maailma vasta alkaakin oikein avautumaan ja vetämään puoleensa, kun on jo jotain pohjakuntoa.
Pitää alkaa myös aerobista kuntoakin kohottamaan enemmän.
Nautin loppukädessä, vaikka tuskaillen nostelenkin. Nautin tunteesta, kun se voima taas lähtee jostain ja nousee paino käsissä. Siitä edistymisestä.
Aion alkaa käydä myös cx worxissa, kerran tai pari viikos miten kerkee milloinkin.
Koetan kotona vatsoja muistaa kans, lankkua joka päivä, koppiksia (dead bug, kuollut ötökkä :D)...siin ei kauan mene.
Ehkäpä jossain vaihees sais kokeiltua kiipeilyäkin, toivottavasti...
Niin ja nyt kun kehokuurailen, niin lähtis noi perhanan talvikaamoskilot pois.
Ja lomakilot samoin.
Tahon olla timmi mimmi nelikymppisenä, en löysä lyllerö joka ei saa aikaan mitään kroppansa suhteen. En haluu olla kuin ne potilaat, jotka ovat nuorena (periaatteessa) antaneet periksi eivätkä tehneet kuntonsa eteen paljon mitään. En halua päätyä pyörätuoliin saati sänkypotilaaksi ainakaan omasta syystäni, etten tehnyt itseni eteen mitään. Toinen juttu on jos sairaus iskee, sille ei minkään sit voi. Haluan olla teräkunnossa koska työ todellakin vaatii sitäkin.
Olen muuten huomannut itsessäni yllättäen uuden piirteen. Mä kun ennen menin paniikkiin äkkitilanteissa, tätä nykyä mä vain mietin mitä tarttee tehdä ensimmäiseksi ja kylmäpäisesti vain toimin. Siitä heräsi halu hakeutua akuutimman työn pariin.
Kattoo nyt. Muistihoitajaksi oli tarkoitus opiskella mutta yhtäkkiä mielenkiinto on sukeltanut jonnekin pohjamutiin ja mietiskelen olisko mahdollista keskeyttää, kun joudun nimittäin maksamaan 400€ siitä ihan itse.
Miten sitä voikaan mielenkiinto muuttua yhtäkkiä.
Haen myös sh-koulutukseen kun aikuispuolelle on haku seuraavaksi taas tulollaan.
En mä tiiä, jotain erilaista tässä tarttis tehdä ja yllätyin että tällainen muutos voi tapahtua minussa kuin täysi käännös.
Mä osaan sulkea nykyisin pelon ja paniikin pois toiminnan tieltä, ihme juttu.
Toimin miettien loogisesti, mitä pitää tehdä missäkin järjestyksessä.
Sen vuoksi ensihoito rupesi kiinnostamaan taas. Ehkäpä jonkunlaiseen ensihoitoon voinen vielä hakeutua opiskelemaan, katsotaan miten tässä käy.
Miten sitä voikaan muuttua ihminen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti