Vitskupommeja ja suolatonta ruokaa

Paistoin jo tänään munakkaan jättäen suolan pois, maustoin suolattomalla yrttimausteella, mustapippurilla, ripauksella cayennepippuria sekä savustetulla paprikajauheella. Missään ei ollut näistä suolaa ja melko hyvin sain alas. Paistoin tietysti öljyjen kunkulla eli kookosöljyllä sen. Söin gluteenitonta leipää paahdettuna hunajapaahdettujen broiskusiivujen kera tämän kokonaisuuden. Sekä tomaatin kera.

On etsittävä maanantaina suolaamatonta voita, jos luomuna suinkin löytyisi.

Sitruunaa ja muita suolattomia mausteita joku päivä, lipstikkaa jos mistä vaan löytyisi.

Otin valmentajani ohjeen mukaan annoksen basics-juomaa ja activitizea, illalla restoraten vuoro sit.

Luen ja opettelen ohjeita yhä edelleen huolellisesti.

Mielessä siintää hoikentunut uuma vain tällä hetkellä 😄.

Lantiokin on levinnyt joten työhousuni ovat jo kokoa L!!!

Hienoa, et on jokin mitä kohti mennä, eikä tartte taaksepäin mennä enää.

Herkkuja ei joka päivä enää tulevaisuudessa. Suolan käyttö vähenee ja sokrusta koetan kans päästä.

Ikävä kyllä metabolinen oireyhtymä on jo ovella koputtelemassa.

Treénatut lihakset esille! 

Jokohan mä kerroin et leuat tuli vedettyä kunnolla viimekerralla oikein heittäen pari kertaa että oikein ällistyin! Toki mulla oli se tukevin kuminauha käytössä eli musta mutta kertaakaan en ole tappiin asti saanut leukoja vedettyä.

Ja kuukausikaupalla, puolisen vuotta reilusti olen koettanut opetella! No sit mä voin vähitellen vaihtaa löysempään kuminauhaan ja lopulta kokonaan ne pois.

Kerronpa että jos ei ole ollut sali-ihminen koskaan, eikä ole treenaillut treenaamalla, ei leukoja tuosta noin vain vedetä. Itse en ymmärtänyt aiemmin salitreeneistä mitään ennen kuin itse aloitin ja tämä laji on aika paljon omaehtoista itseoppimista. Oikealla tekniikalla onnistuu, väärällä vammautuu.

Salitreeni, mä uskallan väittää, on hyväksi lähes jokaiselle, lukuunottamatta tapauksia että lääkäri on nimenomaan kieltänyt.

Mä pääsin puhtain paperein keväällä kun kävin LS-kuvassa, ei näkynyt enää niitäkään muutoksia joita oli v. 2011, se on ihme! 

Itse en osaa ainakaan selittää, kuinka fasettiartroosi ja madaltuma voivat hävitä? 

Mitä on tapahtunut?  

Periks en enää anna, jatkan eteenpäin vain, opettelen ja treenailen, puhtain paperein sananmukaisesti.

En ole nyt taas ihan hetkeen potenut edes selkäsärkyjä. Oikealla nostotekniikalla ja ergonomialla todennäköisesti olen ne nyt välttänyt. 

Toki polvien kanssa on niin ja näin, en tiedä mitä oikealle polvelle oikein tapahtui kun sen löin jäähän talvella, mutta odotetaan lääkärille pääsyä, jos tyten lekuri ei osaa mitään sanoa eikä tutkia, menen taas Tiitiselle. Sillä siisti!