Joo näin sitä mennään tässä asti jo taas. Motivaatio rakoilee, kutistuminen on minimaalista, lähes olematonta. Housut kiristää edelleen ja takkikin vähän myös vielä.
Oon valkulta kysellyt, hän ehdotti rasvan osuuden vähentämistä vähän.
Näin tässä saattaa käydä kuin ekallakin kuurilla että tasan lähtee nesteet kiitämään ja hiilarivarastot tyhjenee. No, eihän tää kuulemma olekaan laihis.
Monet hehkuttaa pudotuksiaan mutta mä en pääse tuohon kiinni laisinkaan.
Taitaa tosiaankin jäädä viimeiseksi kehokuuriksi jos tämä ei sen enempää tee.
Ihan turhaa touhua, tuntuu siltä tällä hetkellä.
Lähdinpä kyselemään kilpirauhasryhmässä facebookissa tuosta onko kellään mielialaan ollut vaikutusta sairaudella sekä ruokavaliolla. No sain sitten artikkelin joka avasi paljon asiaa mulle.
Kilpirauhasella on todella paljon vaikutusta luonteeseen ja käytökseen, mitä en ole aiemmin kuullut.
Mielialaan ja mielenterveyteenkin.
Arka asia tuo mielenterveys, itselleni samalla tavalla kuin kenelle tahansa, ei siitä tunnuta haluavan puhua juurikaan. Vaietaan herkästi, jos siitä pitäisi puhua.
Mutta itse tajusin että mähän käyttäydyn juuri noin kuin kilpirauhaspotilaan ongelmiksi kuvattiin.
Heräsin siinä paikassa tajuamaan miten kauan olenkaan tuosta ongelmasta kärsinyt.
Ja miten paljon se on elämääni vaikuttanut.
En nyt oikeastaan osannut mitenkään muuten reagoida asiaan kuin alkamalla toimimaan, etsin sen lääkärin ja varaan ajan sille, menen vastaanotolle ja kerron asiani. Pakko se on myöntää että kärsin itse tilanteestani. Jatkuva apeus siviilielämässäni, sen pystyy töissä unohtamaan ja jättämään taka-alalle vielä.
Mutta vapaa-ajalla kun aikaa on, sitä jää märehtimään ja murehtimaan helpommin.
Useimmiten ei jaksa mitään, on laiska jollain tavalla.
Mutta tästä kerkee myöhemminkin, jatkellaan sitten.
Näyttää ettei painoa pudota tää kehokuuri, ei mikään ihme kun lihaa ahmitaan sellaisia määriä...
Huomenna on valkoinen päivä ja sekin menee sit...miten menee.
Mietin välillä et miks mä tätä ylipäänsä teen. Enkä tiiä. Tahdoin uskoa jälleen että puhdistuu elimistö.
Sehän se tässä on se pääasia.
Sitten mä alan laihduttamaan sen jälkeen...
Oon valkulta kysellyt, hän ehdotti rasvan osuuden vähentämistä vähän.
Näin tässä saattaa käydä kuin ekallakin kuurilla että tasan lähtee nesteet kiitämään ja hiilarivarastot tyhjenee. No, eihän tää kuulemma olekaan laihis.
Monet hehkuttaa pudotuksiaan mutta mä en pääse tuohon kiinni laisinkaan.
Taitaa tosiaankin jäädä viimeiseksi kehokuuriksi jos tämä ei sen enempää tee.
Ihan turhaa touhua, tuntuu siltä tällä hetkellä.
Lähdinpä kyselemään kilpirauhasryhmässä facebookissa tuosta onko kellään mielialaan ollut vaikutusta sairaudella sekä ruokavaliolla. No sain sitten artikkelin joka avasi paljon asiaa mulle.
Kilpirauhasella on todella paljon vaikutusta luonteeseen ja käytökseen, mitä en ole aiemmin kuullut.
Mielialaan ja mielenterveyteenkin.
Arka asia tuo mielenterveys, itselleni samalla tavalla kuin kenelle tahansa, ei siitä tunnuta haluavan puhua juurikaan. Vaietaan herkästi, jos siitä pitäisi puhua.
Mutta itse tajusin että mähän käyttäydyn juuri noin kuin kilpirauhaspotilaan ongelmiksi kuvattiin.
Heräsin siinä paikassa tajuamaan miten kauan olenkaan tuosta ongelmasta kärsinyt.
Ja miten paljon se on elämääni vaikuttanut.
En nyt oikeastaan osannut mitenkään muuten reagoida asiaan kuin alkamalla toimimaan, etsin sen lääkärin ja varaan ajan sille, menen vastaanotolle ja kerron asiani. Pakko se on myöntää että kärsin itse tilanteestani. Jatkuva apeus siviilielämässäni, sen pystyy töissä unohtamaan ja jättämään taka-alalle vielä.
Mutta vapaa-ajalla kun aikaa on, sitä jää märehtimään ja murehtimaan helpommin.
Useimmiten ei jaksa mitään, on laiska jollain tavalla.
Mutta tästä kerkee myöhemminkin, jatkellaan sitten.
Näyttää ettei painoa pudota tää kehokuuri, ei mikään ihme kun lihaa ahmitaan sellaisia määriä...
Huomenna on valkoinen päivä ja sekin menee sit...miten menee.
Mietin välillä et miks mä tätä ylipäänsä teen. Enkä tiiä. Tahdoin uskoa jälleen että puhdistuu elimistö.
Sehän se tässä on se pääasia.
Sitten mä alan laihduttamaan sen jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti