Optimaali edelleen hakusessa ja etsinnän alla ym. löpinää kilpparista tällä kertaa

Niinkuin olen jo matka varrella paljon jo oppinut myös kantapäänkin kautta.
Laihdutus voi sujua hienosti millä tahansa mutta kilppari alkaakin jälkikäteen temppuilemaan.
Näin kävi hienon Cambridgen jälkeen kans.
Ihmettelin väsymystä viimekesänä eikä paljon tarvinnut tajutakseni lopulta et voiskohan kilppari olla taas vajaalla. No lopulta sain mentyä kokeisiin ja joo, tsh oli 4,38. En nyt muista paljonko T4v mutta mullek kertoo jo tsh sen missä mennään. Vaikka muut mitä sanoisi ettei se kertoisi mitään.
Mun vajaatoimintani on sen avulla nähtävissä. Ja tuon arvon päälle minäNI tajuan eniten.
Mutta saas nähdä, kuinka Vilho Ahola siihen suhtautuu.
Menen mielenkiinnolla hänen vastaanotolleen, korvat oikein höröllä.
Mitä uutta mahdan oppiakaan.

Nämä ruokavalio yms. jutut ovat todella monen kilpirauhassairaan ulottumattomissa olevaa tietoa.
Itsekin olisin saattanut päästä niistä ohi olemalla välittämättä kun tuolla facessa on noita ryhmiä joissa puidaan asioita.
Ja mullakin on yksilöllinen sairaus, synnynnäinen enkä tyypistä tarkemmin tiedä.
En voi enkä osaa kommentoida kenenkään muun kilpirauhassairauksiin mitään.
Mutta sen osaan jo sanoa että kilpirauhanen on herkkä ja tempukas elin.
Se teki tenät mulle viime kesästä alkaen. Väsymystä on riittänyt, en jaksa entiseen tapaan virkeänä pompata edes vapaalla ollessani sängystä.
Usein venyy unet klo 10-11 saakka väkisinkin.
Eikä käy syyttäminen siitä että olisin vain laiska. En vain yksinkertaisesti herää helposti. Vaikka nousisin ylöskin, herään hitaasti ja kroppani herää.

Kortisoli on sellainen hormoni, joka rupeaa erittymään jotta jaksamme paremmin stressissä yms. tilanteissa ja saa aikaan tunteen että on elämänsä voimissa.
Mutta. Aikansa se meneekin näin, mutta rajansa silläkin. Sitten se yhtäkkiä menee yli ja lopahtaa kesken kaiken, ollaan menty äärirajoille saakka.
Sen jälkeen ei kortisolikaan auta. Tästä ei sen enempää, kerron joskus kun opin siitäkin lisää.
Hanna Markukselan blogeista saa paremmin siitä tietoa, miksi kortisolin erittyminen sekoittaa kilpirauhasen.

Erikoista oli kuulla kuinka mm. Jutta-dieetit ja bikini fitnessitkin ovat jumittaneet kilpirauhasen ja sekoittaneet sen.
Toisin sanoen, tämä kaikki puoltaa edelleen sitä, että mikä tahansa dieetti ei ole kaikille hyvä.
Ei edes karppauskaan ole täydellinen pelastaja, vaikka itsekin luulin näin v. 2008 ja -09 vielä.
Pikkuhiljaa luopunut olen karppauksesta. Vielä se vaikutti v. 2011-2012 ruokavalintoihini jonkin verran, että vastustin margariineja kiivaasti ja vähärasvaisuutta. Joskaan en laihtunut kerman enkä voinkaan avulla.
2012 koetin vielä itsenäisesti kaloreita laskemalla laihduttaa ja sain -10 kg mutta ne tuli takaisin syksyllä kaikki.

Mun on aivan pakko sanoa että dieetit on kaikki käyty läpi ja olen yhtä suurena kysymysmerkkinä että mitäs nyt sitten??? Ei auta kuin opetella mitä OO opettaa vaikka painokin on tässä noussut treenailun ohella, mä tunnustan avuttomuuteni nyt näissä asioissa.
Mikään pikadieetti, ihmedieetti tms. ei tepsinyt. Kilpparikin tykkäs pahaa ja hidastelemaan alkoi v. 2014 kesällä vaikka niin upeasti Cambridgella laihdutinkin.
Oikein mielelläni menen Vilho Aholan vastaanotolle pähkäilemään paprujeni kanssa et missäs tää homma on kussut alun alkaenkin.
Toki mä tunnustan olevani herkkuperse. Et sellainen asia.

Joo ja heti maanantaina alkaa Slanka :P tuolla ne odottaa keittiön pöydällä, pirtelöni.
Joskaan en usko että tulosta tulisi, koska kilppari on nyt tiltissä jotenkin.
Syön 0,2 mg Thyroxinia ihan omalla päätökselläni koska on ollut niin väsyttävää. 0,05 mg lisäys viikkoon tällaisella väsymyksellä nimittäin tuntui suorannaiselta vitsiltä.
Lekurikin sanoi että mieluummin pitää mua vajaatoiminnalla kuin liikatoiminnalla.
HALOO??? Mitä höpinää tuo on nyt?
******* vaihdan kyllä lääkäriä.