Eli nyt alkoi matka kohti optimaalista elämäntyyliä ja ruokailua. Tämä kuulosti olevan juuri mua varten!
Lähdin vähän ex tempore tähän, muutaman nettisivun Kaisa Jaakkolalta luin pintapuolisesti ja muutamia kokemuksia, kuulosti erinomaiselta.
Manasin miksen mä tästä ole ennen kuullut. Ehkä siksi kun intin vastaan kilpirauhasfoorumeilla reilu vuosi sitten ollessani Cambridgella.
Ja sain kuulla kummia, että mun pitäis syödä AINAKIN 1800 kcal päivässä!
Siihen lopahti mielenkiinto jutella muiden vajaatoimintalaisten kanssa ja jatkoin tuota dieettiäni.
Dieetti onnistui kyllä lähes täydellisesti siihen saakka kunnes valmentaja kehotti nousemaan tasoja ylöspäin aika vauhdilla. Mulla ei ollut halua lähteä kovin nopeasti lisäämään syömistäni. Parhaimmillani olinkin -25 kg pudottanut. Se onkin sitten toinen tarina, miten tuo päättyi, jäi kesken silloin. -10 kg jäi vielä kalvamaan mieltä että sais pudottaa. Sillä matkalla ollaan nyt edelleen.
Mä oon vasta tässä hiljattain alkanut herätä ja tajuta omien kokemuksieni myötä että täähän onkin ihan totta, mitä kilpirauhasesta sanotaan ja kirjoitetaan.
Kyllä se jumittaa ja pahasti, jos sen pistän liian koville.
Hukkasin ainakin rahaa dieettiin nyt elokuussa, joka ei toiminut. Kiduin kyllä ja oli erittäin vaikea olla.
Yritin selvitä 700 kilokalorilla per päivä!
Pirtelöitä vedin joo ja mitättömän annoksen salaattia ja jotain prodelisää (rasvatonta lihaa lähestulkoon, broileria jne. raejuustoa).
Söin kuin joku nälänhädässä oleva koskaan.
Ensimmäiset 6 päivää pärjäsin ja sit kun tuli repsu, siitä ei enää tullut yhtikäs mitään.
Mieleni kapinoi, kroppa kapinoi.
Kun sain otteen ketoosista taas kerran, niin kesti 2 päivää, kun jo iski karsea hedari ja unettomuus kiusasi sen takia. 2 päivää kun olin päänsäryssä, meinasin tulla liki hulluksi!
En muista, jotain herkkuja mä lopulta ostin ja mässäilin, lopulta helpotti se särky.
Ei mieli ollut kovinkaan hyvä valinnoistani johtuen mutta kaipasin jotain hiilaria.
Sitten mä taasen yritin uudemman kerran tiukistella ja rääkätä kroppaani, niin eräs lauantai-ilta mulle tuli älytön halu syödä jotain, ihan mitä vain vaikka jotain kinkku yms. siivua.
Mutta mulla ei ollut kuin Lidlin pakastealtaan paellaa mulla pakkasessa.
Nousin sängystä ja rupesin paistopuuhiin.
Kohta vedin riisiä minkä sielu sieti, muutaman pikku lautasellisen. Hartaasti ja nauttien.
Menin kylläisenä nukkumaan ja uni maistui erinomaisesti.
Heräsin virkeänä seuraavana aamuna!
Mulla osui sitten silmiini mitä Hanna Markuksela kirjoitti blogissaan, kuinka ketoosi ei käy hypotyreoosia sairastavalle. Linkki pompahti esille eräässä vhh-ketjussa jossain kilpirauhasryhmässä. Etenkin liian alhaiset hiilari, energia ja kova treeni toppaa koko kilpparin kokonaan! Niin kyllä huomasinkin. Mulla oli kuin olikin sitten vajaatoiminta päällä.
Se avasi mun silmäni tajuamaan, mistä on kyse tuossa kilpirauhashypessä mikä tulee laihdutukseen.
Lääkäri Vilho Ahola webinaarissaan totesi nuo samat ongelmat kilpparin kanssa että ne ovat ihan oikeita. Se avasi jälleen mun silmäni ruokavalion maailmoihin.
Ei se olekaan niin yksioikoista että kalorit vähennetään ja antaa palaa.
Ei. Ei todellakaan. No okei, voihan sillä päästä tuloksiin hyvässä lykyssä, mutta huonommassa lykyssä väsyy ja jää säästöliekille.
Kilpirauhanen on herkkä säästöliekittelijä. Sitä ei niin vaan tuupita eikä rääkätä.
Miksikö? Siksi, koska sitten tulee vaikeuksia T3-hormonin muuntoon.
Stressi vie terän. Kroppa tarttee ennenkaikkea tuota hormonia toimiakseen hyvin.
Lähdin vähän ex tempore tähän, muutaman nettisivun Kaisa Jaakkolalta luin pintapuolisesti ja muutamia kokemuksia, kuulosti erinomaiselta.
Manasin miksen mä tästä ole ennen kuullut. Ehkä siksi kun intin vastaan kilpirauhasfoorumeilla reilu vuosi sitten ollessani Cambridgella.
Ja sain kuulla kummia, että mun pitäis syödä AINAKIN 1800 kcal päivässä!
Siihen lopahti mielenkiinto jutella muiden vajaatoimintalaisten kanssa ja jatkoin tuota dieettiäni.
Dieetti onnistui kyllä lähes täydellisesti siihen saakka kunnes valmentaja kehotti nousemaan tasoja ylöspäin aika vauhdilla. Mulla ei ollut halua lähteä kovin nopeasti lisäämään syömistäni. Parhaimmillani olinkin -25 kg pudottanut. Se onkin sitten toinen tarina, miten tuo päättyi, jäi kesken silloin. -10 kg jäi vielä kalvamaan mieltä että sais pudottaa. Sillä matkalla ollaan nyt edelleen.
Mä oon vasta tässä hiljattain alkanut herätä ja tajuta omien kokemuksieni myötä että täähän onkin ihan totta, mitä kilpirauhasesta sanotaan ja kirjoitetaan.
Kyllä se jumittaa ja pahasti, jos sen pistän liian koville.
Hukkasin ainakin rahaa dieettiin nyt elokuussa, joka ei toiminut. Kiduin kyllä ja oli erittäin vaikea olla.
Yritin selvitä 700 kilokalorilla per päivä!
Pirtelöitä vedin joo ja mitättömän annoksen salaattia ja jotain prodelisää (rasvatonta lihaa lähestulkoon, broileria jne. raejuustoa).
Söin kuin joku nälänhädässä oleva koskaan.
Ensimmäiset 6 päivää pärjäsin ja sit kun tuli repsu, siitä ei enää tullut yhtikäs mitään.
Mieleni kapinoi, kroppa kapinoi.
Kun sain otteen ketoosista taas kerran, niin kesti 2 päivää, kun jo iski karsea hedari ja unettomuus kiusasi sen takia. 2 päivää kun olin päänsäryssä, meinasin tulla liki hulluksi!
En muista, jotain herkkuja mä lopulta ostin ja mässäilin, lopulta helpotti se särky.
Ei mieli ollut kovinkaan hyvä valinnoistani johtuen mutta kaipasin jotain hiilaria.
Sitten mä taasen yritin uudemman kerran tiukistella ja rääkätä kroppaani, niin eräs lauantai-ilta mulle tuli älytön halu syödä jotain, ihan mitä vain vaikka jotain kinkku yms. siivua.
Mutta mulla ei ollut kuin Lidlin pakastealtaan paellaa mulla pakkasessa.
Nousin sängystä ja rupesin paistopuuhiin.
Kohta vedin riisiä minkä sielu sieti, muutaman pikku lautasellisen. Hartaasti ja nauttien.
Menin kylläisenä nukkumaan ja uni maistui erinomaisesti.
Heräsin virkeänä seuraavana aamuna!
Mulla osui sitten silmiini mitä Hanna Markuksela kirjoitti blogissaan, kuinka ketoosi ei käy hypotyreoosia sairastavalle. Linkki pompahti esille eräässä vhh-ketjussa jossain kilpirauhasryhmässä. Etenkin liian alhaiset hiilari, energia ja kova treeni toppaa koko kilpparin kokonaan! Niin kyllä huomasinkin. Mulla oli kuin olikin sitten vajaatoiminta päällä.
Se avasi mun silmäni tajuamaan, mistä on kyse tuossa kilpirauhashypessä mikä tulee laihdutukseen.
Lääkäri Vilho Ahola webinaarissaan totesi nuo samat ongelmat kilpparin kanssa että ne ovat ihan oikeita. Se avasi jälleen mun silmäni ruokavalion maailmoihin.
Ei se olekaan niin yksioikoista että kalorit vähennetään ja antaa palaa.
Ei. Ei todellakaan. No okei, voihan sillä päästä tuloksiin hyvässä lykyssä, mutta huonommassa lykyssä väsyy ja jää säästöliekille.
Kilpirauhanen on herkkä säästöliekittelijä. Sitä ei niin vaan tuupita eikä rääkätä.
Miksikö? Siksi, koska sitten tulee vaikeuksia T3-hormonin muuntoon.
Stressi vie terän. Kroppa tarttee ennenkaikkea tuota hormonia toimiakseen hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti